No.... nyt se on sitten kaikkien tiedossa. Ei, virallista. ei kun............... no ainakin nyt asioihin on tullut jotakin tolkkua. Edistystä.

Kaikkihan sen tiesi, on tiennyt herranjumala jo vuosikymmenet. Nuo ihmiset ei ole luotu toisilleen. Silti ne ovat jatkaneet. Lastensa takia...  kai. Kamala olo. Kaiken itsekeskeisyydensä keskellä.....ei kai sitä muuhun voi ajautua kuin siihen jos on tuollainen tilanne. Mutta nyt. Sanoivat jatkavansa vielä pari vuotta, että minäkin pääsen maailmalle. Surullista mutta totta, sydäntä särkevää, vanhemman rakkaus on vielä tallella. Kaiken sen jälkeenkin.

En haluaisi itkeä. Tämähän on melkein hyvä asia. Hyvä että ne viimein tajusivat....uskalsivat puhua asioista niinkuin ne ovat.

Kai se on normaali reaktio...kun idylli rikkoutuu. Ennestään rikkonainen koti pirstoutuu tuhansiksi säpäleiksi.

Ja sydän sen mukana.

Tämän vielä kestän. Mutta en tiedä kestänkö nähdä siskon ja velien reaktiota. Niiden puolesta tässä inhottaa eniten. En kestä surullisia ihmisiä.

Ehkä kuitenkin annan tunteiden tulla tänään. Jotta kestän paremmin sen mitä on tulossa.