Olen tajunnut, miten uskomattoman lapsellisia ystäviä minulla on. En ennen huomannut sitä, ainakaan näin selvästi. Nyt en voi kuin ihmetellä miten jaksoin katsella noita koko yläasteen ajan ja pitempäänkin. Ei se yksi sentään taida olla ihan noin lapsellinen, mutta kummallinen sekin. Onko minulla sitten nykyään jotenkin kypsempää seuraa, tiedä häntä, mutta siltä nyt ainakin tuntuu. Meni ihan maku uuden vuoden juhlinnastakin jostain syystä. Ei kiinnosta. Minun rakkaita ystäviäni kiinnostaa vain jossain kuolleella kyläpahasella pakkasessa hengaileminen, olemattomien ihmisten keskellä. Ja niillekin ihmisille, joita siellä voi sattua näkemään, minulla ei riitä niin minkäänlaisia sympatioita. Jos minua ei edellämainittu taas kiinnosta, niin heti aletaan haukkua. Siinä nähdään taas miten aikuista tuo touhu on.

Olisipa taas kesä. Tahdon kaikkialle muualle paitsi tähän kurjaan kaupunginpahaseen. Tästä talosta puhumattakaan..

Mutta sainpas sanottua edes vähän takaisin siitä juoruamisesta. Hah.

Mutta nyt takaisin elokuvan pariin.

........................................................